18.10.2021

Pari vuotta olen haaveillut pienestä hirsituvasta Manolaissaaressa. Tuvan seinille asettelisin saaren ja kylän historiaan liittyviä maalauksiani. Niitä katsellessa voisi hetkeksi vierittää ajatukset tästä päivästä saaren ja entisen Kairavuopion menneisyyteen. Se olisi ukin tarinatupa ja ajatushautomo, jossa voisin kiikkutuolissa kertoa kesälomilla Arvo-pojalle ja totta kai muillekin halukkaille entisaikojen elämästä - ja tietenkin siitä Moukku-Ollista.

Nyt, kun eletään talven korvalla ja venekin on pantu talviteloille, tuo haave on toteutunut. Pytinki on viittä vaille valmis, puuttuu vain ovenrivat ja seinänvieruspenkit.

Kaikesta tästä on kiittäminen mainiota hirrenveistäjää, kahta rotevaa ja osaavaa rakennusmiestä, kahta jaksavaa ja sinnikästä hirsien kuskaajaa ja ihmeen pontevaa ja liiankin huolellista vaimoani sekä tietenkin itseäni. Kortensa kekoon kantoi myös Arvo.  Iso kiitos myös Heikille, jonka rantaa saimme käyttää koko kesäkauden. Veden päivittäinen nousu ja ennen kaikkea lasku kyllä harmitti. Siitä risuja jokiyhtiölle.

Ulkomaalaus on harkinnassa: annanko hirsien harmaantua vai sivelenkö ne jollain perinnemaalilla? Rakennustavaran ja askelten alla tallautunut sammal häätyisi saada uudelleen elpymään. Se voi kyllä olla hidas prosessi.  

Hirsikehikon veisti ja käsin piilutti Jussi Päiväniemi Jussin Tupa ja Sahasta.

Miikka ja Hannu nostamassa hirttä olkapäälle.

Nousu saaren päälle on jyrkkä.

Lepohetki raskaan kantotyön lomassa. Taustalla vaimoni kanssa värkätty pressukatos, joka osoittautuikin sangen tarpeelliseksi. Hyvin se kesti pahimmatkin myräkät.

Hyvin veistetyt hirret alkoivat lonksahdella paikalleen.

Pystytyshommissa Markku Keto-Tokoi poikansa Kimmon kanssa.

Ristinmallinen ikkunapuite viittaa siihen, että rakennus voisi toimia kappelinakin.Olihan Manolaissaari aikoinaan ns. kesähautausmaa.

Sisäänkäynti kylpee ilta-auringon valossa. Alunalkaen oli tarkoitus laittaa valamieni anturoiden päälle luonnonkivet, mutta jostain kumman syystä päädyin moderniin ratkaisuun. Jottei vaivalla raahaamani kivet olisi jääneet tyhjän pantiksi, löysi ne paikkansa portaiden edustalta. Häätyy hunteerata, mitä tekisin lopuille kiville. Niitä kun on vielä melkoinen pino. Anturat ja niiden päällä olevan korokekiven peitän heti ensisuvena kuntalla.